Tieteellinen vallankumous käynnistyi 1500-luvulla
kokeellisten menetelmien murentaessa Aristoteleen ja muiden antiikin aikaisten
filosofien valta-asemaa. Linssien hiontataidon kehittyminen Hollannissa
mahdollisti kaukoputken ja mikroskoopin keksimisen ja sen seurauksena kyettiin
näkemään tarkasti sekä hyvin kaukana olevia että hyvin pieniä kohteita. Uutta
mitattua tietoa taivaankappaleiden liikkeestä alettiin muotoilla
matemaattisesti ja aiempi maakeskeinen maailmankuva sai haastajan kopernikaanisen vallankumouksen muodossa. Samalla tultiin
kritisoineeksi kirkon oppeja, jonka seurauksena tiede ja uskonto ovat
haastaneet toisiaan seuraavien vuosisatojen ajan aina nykypäivään saakka.
Tieteen harjoittaminen oli vielä 1500-luvulla Eurooppalaisen varakkaamman
väestönosan harrastus. Rahvaan pariin tieteen harjoittaminen levisi vasta
muutaman vuosisadan kuluttua.